Tästäpä jatko-osaa aiemmalle artikkelille Naiset metallimaailmassa. Tuossa aiemmassa tulikin jo mainittua Jessi Frey, mutta tällä kertaa menemme puhtaasti suomalaisin voimin. Jatkan samalla periaatteella kuin aiemmin, eli jätän listalta pois tunnetuimmat muusikot ja yhtyeet. Tarja Turusen ja Battle Beastin Noora Louhimon tuntevat varmasti osapuilleen kaikki lukijamme. Listalla on tälläkin kertaa kymmenen bändiä ja kymmenen bändissään tärkeää osaa näyttelevää naisartistia.

Jess & The Ancient Ones

Ei minulle tule liikaa mieleen suomalaisia psykedeelistä rokkia soittavia bändejä, varsinkaan naisvokalistilla varustettuja. Vuodesta 2010 toiminut kuopiolaisyhtye on lyhyehkön uransa aikana päässyt kiertämään mm. USA:ssa. Itse ihastuin bändin vokalisti Jessin ääneen jo vuosia sitten, tekniikka on tällä naisella todellakin hallussa!

Click here to view the embedded video.

Jess & The Ancient Ones Facebook

KATRA/Feridea

Suomen Euroviisu-edustajaksikin sooloprojektillaan pyrkinyt Katra Solopuro ei ole koskaan noussut kotimaassaan erityisen tunnettuun asemaan – suurin osa varmasti muistaa hänet lähinnä “Tietäjä”-kappaleen plagiointisyytöksistä. Katra onkin luonut enemmän mainetta tulishow-ryhmiensä kanssa esiintyessään mm. Meksikossa, Abu Dhabissa, San Franciscossa ja monessa muussa maassa ympäri maailmaa. Katran hiljaisempi kausi musiikin parissa päättyi hänen liityttyään oululaiseen Ferideaan loppuvuodesta 2014. Bändissä vaikuttaa myös viulisti Heidi Lahtinen.

Click here to view the embedded video.

Katra Solopuro Facebookissa

Feridea Facebookissa

Lullacry

Vuosina 1998 – 2014 toiminut Lullacry saavutti pientä maailmanmainetta kiertämällä mm. Nightwishin ja Edguyn kaltaisten metallisuuruuksien kanssa. Vuodesta 2002 yhtyeen laulajana toimineen Tanja Lainion erittäin tunnerikas vokalisointi ei mielestäni jaksanut ikinä paikata hieman munatonta musisointia, ja bändi jäi omalta osaltani melko vähälle kuuntelulle.

Click here to view the embedded video.

Lullacry Facebook

Crimfall/Helo

Toimittajakollegan sanoin: “Crimfallin Helena Haaparanta ehdottomasti tähän, siinä on kyllä tätiä kerrakseen.” Folk metal -yhtye Crimfalliin juuri palannut Haaparanta kuuluu vahvalla äänellään mielestäni ehdottomasti tälle listalle. Helena toimii myös viulisti Lotta Ahlbeckin kanssa perustamassaan Helo-duossa. Kuuntele Crimfallin Jakke Viitalan ja Helena Haaparannan haastattelu täältä.

Click here to view the embedded video.

Crimfall Facebook

Helo Facebook

Dark Sarah

Amberian Dawnissakin vaikuttaneen Heidi Parviaisen nykyinen orkesteri Dark Sarah on varsin mielenkiintoisen kuuloista sinfonista metallia. Vaikka Heidi onkin äänialaltaan sopraano esimerkiksi Tarja Turusen tapaan, en lähtisi missään tapauksessa vertaamaan yhtyettä vanhempaan Nightwishiin, sen verran erilaista meininkiä Dark Sarah kuitenkin loppupeleissä on. Kannattaa kuunnella itse, jos yhtye ei ennestään tuttu ole.

Click here to view the embedded video.

Dark Sarah Facebook

Evil Drive

Löytyy sitä Suomestakin öriseviä naisia! Ainakin Evil Driven Viktoria Virenistä lähtee kiitettävän raa’at vokaalit. Melodinen trash metal ehkä olisi oikea sana kuvaamaan bändin tyyliä, ja kyllähän tuolta myös Arch Enemy -vaikutteet vahvasti läpi kuuluvat. Bändin esikuvaa siis tuskin tarvitsee Ruotsia kauempaa hakea.

Click here to view the embedded video.

Evil Drive Facebook

Shape Of Despair

Vähän nyt keulii käsistä näytekappaleen pituus, mutta mitäs funeral doomia alle 15 minuutin kappale edes olisi? Jo vuodesta 1995 toimineesta Shape Of Despairista löytyy Red Moon Architectin tavoin sekä mies- että naislaulaja, meininki vain on astetta hitaampaa louhintaa. Naisvokalisoinnin on hoitanut jo vuodesta 1998 Natalie Koskinen.

Click here to view the embedded video.

Shape Of Despair Facebook

Hevisaurus

Milli Pilli… Why not?

Click here to view the embedded video.

Hevisaurus Facebook

Burning Point

En pettänyt lupaustani! Nitte Valo toki on entinen Battle Beast -laulaja, mutta hänen nykyinen yhtyeensä Burning Point ei ihan samanlaista suosiota ole ainakaan radiosoiton osalta vielä saanut. Omasta mielestäni loppuvuodesta 2014 Burning Pointin riveihin kuulunut Nitte olikin se niitti, jota yhtye kaipasi. Toimii!

Click here to view the embedded video.

Burning Point Facebook

Red Moon Architect

Vuodesta 2013 toiminut doom metal -yhtye Red Moon Architect tuo vahvasti mieleeni Swallow The Sunin. Yhtyeessä toimii miesvokalisti Juuso Turkin lisäksi kirkasääninen Anni Viljanen. Yhtye tarjoaa mukavan masentavaa rouhintaa, ja Annin rauhallinen laulanta tuo mukavasti lisää tunnelmaa raskaisiin biiseihin. Suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan, jos doom metal on lähellä sydäntä!

Click here to view the embedded video.

Red Moon Architect Facebook

Koonnut: Miika Hänninen

Historian ensimmäinen JaloTuska järjestetään Oulun jäähallissa 26.9.2015. Tapahtuma on kahden suuren metallifestivaalin, Jalometallin ja Tuskan yhteistyön tulos. Artistikattaus ainakin on todella kova: Diablo, Amorphis ja Stratovarius yhteiskeikalla ei ole varsinkaan Oulun korkeudella ihan jokavuotista herkkua metallimusiikin ystäville! JaloTuska jää myös tämän vuoden osalta viimeiseksi mahdollisuudeksi nähdä Stratovarius Suomessa, koska yhtye jatkaa Eternal World Tour -kiertuettaan ulkomailla joulukuulle asti. Diablo ja Amorphis tullaan sen sijaan näkemään vielä useammalla keikalla kotimaassakin. Tarkempaa tietoa konsertista alla:

Klo 18:30: Diablo

Kauan ja hartaasti sitä odotettiin, nimittäin Diablon “Silvër Horizon” -levyä. Lopulta se saapui ja jos nyt ei ihan räjäyttänyt pankkia, niin ainakin täytti odotukset. Yhtye kiertää Suomea levynjulkaisukiertueensa merkeissä joulukuulle asti. Täydellisen keikkakalenterin voit katsoa täältä. Ville Syrjälän arvostelun “Silvër Horizon” -albumista taas voit lukea täältä.

Click here to view the embedded video.

Klo 20:00: Stratovarius

Stratovariuksen Eternal World Tour -kiertueen viimeinen Suomen keikka tulee varmasti olemaan näkemisen arvoinen spektaakkeli. Yhtyeen uusi “Eternal”-albumi on kerännyt suhteellisen positiivisia arvosteluja mediassa ja myös bändin live-kunto on kuulemma hyvä. Eternal World Tour -kiertueen aikataulut voit katsoa täältä. Albert Ollin arvostelun “Eternal”-albumista voit lukea täältä.

Click here to view the embedded video.

Klo 21:50: Amorphis

Myös Amorphis julkaisi vastikään “Under The Red Cloud” -albuminsa. Yhtye kiertää Suomea vielä lokakuun loppuun asti, minkä jälkeen se siirtyy Ruotsin kautta kiertämään muuta Eurooppaa. Yhtyeen keikkakalenterin voit katsella täältä. Anna-Leena Harisen arvostelun “Under The Red Cloud” -albumista voit lukea täältä.

Click here to view the embedded video.

Lisätiedot ja liput JaloTuskaan löydät alla olevista linkeistä:
http://www.tuska-festival.fi/fi/jalotuska-2692015
http://www.tiketti.fi/JaloTuska-Oulun-Jaahalli-Oulu-lippuja/32654
http://www.lippupalvelu.fi/event/jalotuska-amorphis-stratovarius-diablo-lippuja/159581

Kirjoittanut: Miika Hänninen

GOLD ei varmaan monellekaan sano bändinä yhtään mitään, mutta kerrottakoon tässä, että kyseessä on kitaristi Thomas Scarionen (ex- The Devil’s Blood) nykyinen projekti. Naureskelin  yhtyeen kuvaukselle omasta musiikkityylistään: post-everything dark rock. Kaikkea sitä pitää keksiä, ihan pelkkä dark rock olisi helposti riittänyt kuvailemaan GOLDin toisen albumin musiikillista kokonaisuutta. No, musiikki on joka tapauksessa pääasia, joten ei takerruta lillukanvarsiin heti ensimmäisessä kappaleessa. “No Imagen” julkaisijana toimii Euroopassa Ván Records -levy-yhtiö. Alta voit lukea mietteeni kyseisestä albumista.

Heti ensimmäisenä on pakko sanoa levyn aloittavan “Servant”-kappaleen olevan aivan järkyttävän hieno sävellys! Kappaleen tunnelmaa voisi kuvailla sanalla ‘haunting’, koska jostain syystä en nyt keksi yhtään suomenkielistä termiä kuvaamaan kyseistä biisiä. Bändin toisen perustajajäsenen Milena Evan huokaileva ja etäinen vokalisointi kruunaa tunnelman täydellisesti. Harmi vain, että jo seuraava biisi “Old Habits” on jokseenkin tylsä ja tunteeton veto. En tajua, mikä idea on toistaa samaa tylsää riffiä melkein viisi minuuttia ja laittaa se vielä levylle toiseksi kappaleeksi. Ikävä kyllä ensimmäiset kaksi biisiä kertovat kaiken tästä levystä, sillä sama seilaaminen jatkuu koko levyn ajan – käytännössä joka toinen biisi on kuraa. Jostain syystä mieleeni tulivat penskat leikkimässä hiekkalaatikolla: “Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku.” Kuulostaa, että GOLDissa on harrastettu samaa eikä niitä pahoja kakkuja ole jaksettu korjailla.

Tämä levy oli itselleni hirveä pettymys. Innostuin hulluna, kun minulle ehdotettiin tätä levyä arvosteltavaksi saatesanoilla “blaa blaa, tämmönen ja tämmönen bändi ja The Devil’s Blood“. Siinä vaiheessa mielenkiinto heräsi, ja pakkohan levy oli ottaa kuunteluun. Ikävä homma, että se ei vain lähde kokonaisuutena. Yksittäiset hyvät kappaleet eivät vain jaksa kantaa levyä loppuun asti ja huomio alkaa karkailla ihan muualle. Kolme loistavaa kappaletta levylle tosiaan mahtuu: aiemmin mainitsemani “Servant”, levyn kolmas kappale “D.I.R.” sekä seitsemäs kappale “The Waves”. En silti pysty suosittelemaan levyä edes kovimmille occult rockin faneille -tuskin edes he tätä kovin monta kertaa jaksavat soittimessaan pyörittää, koska tarjolla on parempiakin vaihtoehtoja.

6-/10

Kappalelista:

1. Servant
2. Old Habits
3. D.I.R.
4. Shapeless
5. Tar And Feather
6. The Controller
7. The Waves
8. And I Know Now
9. Don’tTaste Me

Click here to view the embedded video.

Kirjoittanut: Miika Hänninen

Koska itselleni on kertynyt historiaa black metalin parissa jo noin kymmenen vuotta, ajattelin tehdä kymmenen biisin listan itselleni tärkeistä bändeistä ja biiseistä, jotka ovat jollain tavalla vaikuttaneet musiikinkuunteluuni sekä yleisesti elämääni. Monella musiikinkuuntelijalla on varmasti tietty genre, joka on itselle erityisen tärkeä ja rakas. Jos katson elämääni taaksepäin, on musiikkityyleistä juurikin black metal vaikuttanut minuun kaikkein eniten. Toki kymmenen biisin lista on melkoisen suppea, koska voisin kirjoittaa aiheesta kirjan eikä se siltikään kattaisi kaikkia minulle tärkeitä bändejä sekä biisejä.

Vuosi nakki ja pottu: Muistan elävästi uskovaisen äitini sanat: “Nyt kuuntelet Metallicaa ja Stratovariusta, kohta kuvaan tulee black metal ja sitten se on menoa.” Naureskelin lähinnä noille kommenteille ja totesin, että black metal kuulostaa paskalta, ei sitä ihminen pysty kuuntelemaan. Muutama vuosi myöhemmin kävin taas jonkun kaverin kanssa loputonta vääntöä musiikkityyleistä sekä niiden laadusta. Esimerkiksi black metalin ultimaattisesta paskuudesta kaivoin Dark Funeralin “The Arrival Of Satan’s Empire” -biisin YouTubesta. Vääntö loppui siihen, koska oli pakko todeta biisin olevan itse asiassa hyvä. Siitä se ajatus sitten lähti!

Click here to view the embedded video.

Ensimmäinen vakava kohtaaminen black metalin kanssa herätti mielenkiinnon tutkia genreä hieman tarkemmin. Dimmu Borgir ja Cradle Of Filth toki olivat niminä tuttuja, mutta niidän biiseistä en saanut oikein mitään irti. Hieman selailtuani päädyin kuuntelemaan Enthronedin “Vortex Of Confusionia“. Basismia sairastavana ihmisenä itseeni kolahti heti biisin bassolla soitettu alkuintro. Eikä taso intron jälkeen ainakaan laskenut; suu auki kuuntelin, miten hienon kuuloista musiikkia black metal itse asiassa parhaillaan voi olla. Kyseinen biisi on edelleen yksi kaikkien aikojen suosikeistani ja genren parhaista sävellyksistä koskaan.

Click here to view the embedded video.

Eeppisempään black metaliin sain ensikosketukseni Summoningin “Long Lost Where No Pathway Goes” -biisin muodossa. Muistan vieläkin ne kylmät väreet ja eeppisen fiiliksen hetkellä, jolloin bändin maalaileva tunnelma syöpyi korvien kautta ikuisiksi ajoiksi aivoihini. Ehdottomasti yksi itselleni rakkaimpia yhtyeitä koskaan. Myös toinen minulle tärkeä yhtye, Agalloch, astui kuvioihin samoihin aikoihin.

Click here to view the embedded video.

Samaelin “Shining Kingdom” teki myös vahvan vaikutuksen aikanaan, vaikka tässä vaiheessa olinkin black metalia kuunnellut jo jonkin aikaa. Todella härskisti popittava biisi jysähti takaraivoon aivan täysillä, ja yhtyeestä muodostuikin yksi omista lempibändeistäni tuohon aikaan.

Click here to view the embedded video.

Dark metaliin painottuva Rotting Christ teki myös todella suuren vaikutuksen silloin joskus. Kreikkalaisittain lausuttu, töksähtelevä englanti aiheutti jonkinlaisen wow-fiiliksen, eikä musiikkikaan huonoa ollut. Ensikosketukseni bändiin oli “After Dark I Feel”. Vielä nykyäänkin tulee yhtyettä paljon kuunneltua.

Click here to view the embedded video.

Ensimmäiset viisi biisiä olivat omaa tutustumistani black metalin maailmaan. Seuraavat viisi tulevat olemaan enemmän “syväluotaavaa” tutkimusmatkailua musiikkigenren kummallisuuksiin.

Raakaan black metaliin tutustuin käytännössä I Shalt Becomen kautta. Toki aiemminkin olin kyseistä genreä edustaviin yhtyeisiin törmäillyt, mutta ohittanut ne lähinnä olankohautuksella. Ei oikein lähtenyt. Jostain syystä aika, paikka ja fiilis olivat kuitenkin oikeat, kun kuulokkeista lähti soimaan “Funeral Rain“. Ensimmäiset mietteeni kappaleesta olivat hrrröööö, grrrrrr, hruuuu. Hyvältä se silti kuulosti.

Click here to view the embedded video.

Yksi hauskimmista genreen liittyvistä muistoista liittyy Dødkvltin “Mitt Epitaf” -kappaleeseen. Kuuntelin biisin varmaan 20 kertaa putkeen ja linkkasin sen myös eräälle kaverilleni Messengerissä. Spontaani kommentti tuli nopeasti: “Ei kyllä muhun uppoo, oli pakko sulkee kun ‘laulu’ alkoi, kuulosti niin ku joku kiimainen vompatti ois tullu kohti ja ähissy tuskissaan.” Terveisiä Annelle! Yhden miehen yhtye on muutenkin yksi parhaita progahtavan black metalin edustajia, suosittelen tutustumaan.

Click here to view the embedded video.

Muutama vuosi sitten kuvaan tulivat myös DSBM/shoegaze-yhtyeet, mm. Austere, Dreariness sekä Sun Devoured Earth. Muistaakseni tähän genreen tutustumiseen johti kuulemani Austeren “This Dreadfull Emptiness”. Pitkästä aikaa kuuntelen sitä uudestaan tätä kirjoittaessani, ja onhan tämä edelleen ihan jäätävän kova kappale!

Click here to view the embedded video.

Koska Japani ja sen viihdekulttuuri on ollut sydäntäni lähellä lähes saman aikaa kuin black metal, on pakko laittaa mukaan myös yksi japanilainen black metal -yhtye. Imperial Circus Dead Decadencen “謳” tuo itselläni mieleen Queenin, Emperorin ja 1349:n ryhmäseksin seurauksena syntyneen lapsen, joka meni lopullisesti sekaisin tutustuttuaan animeen, mangaan ja hentaihin.

Click here to view the embedded video.

 Yksi tuoreemmista löydöistäni on ambien black metalia soittava Spectral Lore. “Cosmic Significance” taisi olla ensimmäinen biisi, jonka bändiltä kuulin. Hienoa tunnelmointia, eikä lähes 14 minuutin kesto tunnu yhtään liian pitkältä.

Click here to view the embedded video.

Mikä sinulle on tärkein musiikkigenre? Millaista yhteistä historiaa teillä on takananne? Kommentoikaahan ihmeessä!

Kirjoittanut: Miika Hänninen

In Flamesin rumpali Daniel Svensson on ilmoittanut jättävänsä yhtyeen keskittyäkseen perhe-elämään vaimonsa ja kolmen tyttärensä kanssa. Svensson kertoo kuitenkin soittavansa loput Euroopan kiertueen keikat normaalisti. Voit lukea In Flamesin Facebook-sivuilla julkaistun tiedotteen alta:

Time to turn the page..
I have decided to close my chapter in In Flames after finishing up this current tour.
It has truly been a fantastic journey and I want to thank Anders, Björn, Peter, Jesper and Niclas from the bottom of my heart, for all great memories and experiences that we’ve shared during the last 17 years(!) together.
It’s hard to leave what have become my second family, but now it’s time for me to take care and spend more time with the most important people in my life – my wife and my three daughters.
Perhaps some of you of will see me again, as I will start my very own brewery in a very near future. Something I am just as passionate about as In Flames.
I wish my friends in the band, the whole crew and everyone that’s working for In Flames the very best in the future. To you, all fans around the world, I want to say, thank you, massively, for all the support you have shown during my years in the band.

Daniel

Tamperelainen Novembersoundsbetter on itselleni uusi tuttavuus noin kymmenvuotisesta urastaan huolimatta. Pikaisella googlaamisella selvisi, että en ollut yksin ajatellessani “onpa outo nimi bändille”. Levyn käsiini saatuani paljastui toinen hymähtelyn aihe, nimittäin kuudennen kappaleen nimi “Endless Forms Most Beautiful”. Itselläni on vahva mielikuva, että jokin tunnetumpi yhtye on julkaissut aivan viime aikoina samannimisen kappaleen. Ehkä kokonaisen levynkin? Ensivaikutelma olisi siis voinut olla parempi, varsinkin levyn kansikuvan visuaalisen ilmeenkin ollessa peräisin jostain vuodelta -85. Noh, ei passaa lannistua etukäteen, joten levy kuunteluun musiikillisen sisällön arvioimista varten.

Musiikillinen ensivaikutelma ei varsinaisesti pääse yllättämään: levyn avaava “Truths and Consequences” -kappale tarjoaa hyvin perinteistä coreilua. Toisaalta olin hieman yllättynyt siitä, miten valmiin kuuloista musiikki itsessään on: soundit ovat mukavan täyteläiset ja miksaus ammattiluokkaa. Saatekirje kertoo ainakin osittaisen syyn tälle: levyn masteroinnin on hoitanut amerikkalainen tuottaja Kris Crummett, joka on työskennellyt muun muassa Sleeping With Sirens -yhtyeen kanssa. Toki näin pitkään toimineen yhtyeen voi olettaakin kuulostavan jotakuinkin valmiilta, mutta näin täydellistä sointimaailmaa en odottanut itse äänitetyltä omakustanteelta. Pointsit kotiin tästä!

Levyn kolmannesta raidasta en meinannut päästä millään eteenpäin, vaan “I just Wasn’t Made For These Times” kolahti tunnelmallisella poljennollaan suoraan sieluun. Ehkä viidennen kuuntelukerran jälkeen onnistuin etenemään seuraavaan kappaleeseen ilahtuen suuresti, koska samantyylinen tunnelmoivampi shoegaze- ja post-rock-meininki jatkuu myös “The Long Bright Dark” -kappaleessa. Toki yhtyeen edustaman tyylilajin tapaan myös raskaampia osia viljellään suhteellisen ahkerasti. Molemmat biisit ovat ehdottomasti levyn parhaimmistoa!

Levyn tylsintä osastoa edustaa jo aiemmin mainitsemani “Endless Forms Most Beautiful”. Paljoa kliseisempää emocorea tuskin saatiin aikaiseksi edes genren kulta-aikoina, ja tunne on ilmeisesti unohtunut täysin tätä biisiä sävellettäessä ja äänitettäessä. Kappale kuulostaa kliiniseltä oppikirjameiningiltä “You are beautiful, yes you are” -huokailuineen sekä “what the fuck” -huutoineen. Onneksi “The Road Not Taken” -levyn varsinaiset pohjanoteeraukset jäävät tähän yhteen kappaleeseen, vaikka myös toisella puoliskolla on havaittavissa pientä laadun heittelyä. Loppulevyn heikompaa osastoa edustaa esimerkiksi “Whatever I am, You Made Me” todella väkinäisen kuuloisen ja päälleliimatun rääkynänsä vuoksi. Levyn kahdeksas raita “There’s More Than One Of Everything” taas on yksi malliesimerkki siitä, miten emocorea oikeasti kuuluu tehdä!

Pienistä haukuista huolimatta Novembersoundsbetter kestää helposti vertailun omiin esikuviinsa ja tarjoilee kaikin puolin varsin valmiin kuuloista materiaalia. Ehkä itse toivoisin yhtyeen siirtyvän hieman enemmän post-rock-tyylilajin suuntaan, levyn toimivimmat kappaleet kun ovat lähempänä kyseistä genreä kuin varsinaista hardcorea. Jos post- ja core-liitteet musiikissa ovat kirosanoja, jätä yhtye väliin. Muille suosittelen tutustumista yhtyeen tuotantoon tai vähintään pistämään nimen korvan taakse. Tästä saatetaan kuulla vielä!

7½/10

Kappalelista:

1. Truths And Consequences
2. Shanghai Skyline
3. I Just Wasn’t Made for These Times
4. The Long Bright Dark
5. Everything In Its Right Place
6. Endless Forms Most Beautiful
7. The Bullet That Saved The World
8. There’s More Than One Of Everything
9. What Is Dead May Never Die
10. Whatever I Am, You Made Me
11. We’ll Let You Know When We Get There

Novembersoundsbetter Facebook

Click here to view the embedded video.

Kirjoittanut: Miika Hänninen

Vuodesta 2008 toiminutta Al-Namroodia voi hyvällä syyllä kutsua kapinalliseksi yhtyeeksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Jäsenet joutuvat kirjaimellisesti hengenvaaraan kritisoimalla sekä pilkkaamalla islamin uskoa muslimivaltaisessa kotimaassaan Saudi-Arabiassa, jonka lainsäädäntö pohjautuu vahvasti sharia-lakiin ja jossa esimerkiksi jumalanpilkasta voi saada kovimmillaan kuolemantuomion. Tästä syystä jäsenet pitävät todelliset identiteettinsä salattuina, eivätkä he tiettävästi ole koskaan esiintyneet livenä. Arvostelussa nyt yhtyeen uusin levy, Shayman Productionsin julkaisema “Diaji Al Joor”.

Vaikka Al-Namrood edustaakin genreltään black metalia, on se länsimaisiin sukulaisyhtyeisiinsä verrattuna musiikillisesti hyvin erilainen. Käytännössä biisit edustavat lähes puhdasta Lähi-idän perinnemusiikkia metallin muotoon muokattuna. Ensimmäisellä kuuntelukerralla “Diaji Al Joor” jätti itselleni hyvin sekavan vaikutelman: kyllähän se ihan hyvältä kuulosti, mutta mitä helvettiä tästä voi kirjoittaa arvosteluun? Koko levy tuntui yhdeltä pötköltä kummallista fiilistelyä, josta ei oikein saa otetta mistään suunnasta. Toki yhtyeen aiemmatkaan neljä täyspitkää eivät ole ihan suoraviivaisinta meininkiä olleet, mutta nyt länsimaisia vaikutteita on heitetty romukoppaan vielä aiempaa reilummalla kädellä. Särökitarat tuntuvat olevan levyllä lähinnä taustaelementti ja vallan ovat ottaneet perinteisemmät sävelkulut sekä instrumentit.

Muutaman kuuntelukerran jälkeen korvat ovat jo hieman tottuneet erikoiseen musiikkityyliin ja kappaleet pystyy jopa erottamaan toisistaan. Ehkä perinteisimmän black metalin kuuloinen biisi on heti intron jälkeinen kappale “Zamjara Alat”, jossa sähkökitarat jyräävät mukavan päällekäyvästi koko biisin ajan. Kyseisestä kappaleesta muodostui myös yksi omista suosikeistani levyltä “Adghan”- sekä “Ya Le Taasatekum” -biisien lisäksi. Tasaista laatua muutkin kappaleet ovat, joskin esimerkiksi “Hawas Wa Thruarin“ ja “Ejhaphin” huomaa toistavan itseään useamman kuuntelukerran jälkeen. Pienestä tasapaksuudesta on siis annettava oikeastaan levyn ainoa selkeä miinus. Jos itämainen kulttuuri ja musiikki kiinnostavat edes etäisesti, suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän levyyn. Muille ehkä pienellä varauksella.

On hienoa huomata, että muslimimaissakin on nousemassa tietynlaista vastarintaa uskonnon ylivaltaa vastaan. Yhtyeen levyille bassot ja kitarat soittava Mephisto mainitsikin Vicen haastattelussa islamilaisen uskonnon olevan tällä hetkellä samassa tilanteessa kuin kristinuskon kirkko noin 400 vuotta sitten. Uskontoa ei saa kritisoida ja sen nimissä tehdään todella brutaaleja tekoja. Tilanne ei tule ikinä muuttumaan, jos ihmiset eivät nouse vallalla olevia oppeja vastaan. Toivon yhtyeelle pitkää ikää ja menestystä. Bändi on mielestäni todella tärkeällä asialla, ja kunnioitukseni heitä kohtaan on valtava. Musiikillisesti yhtye ei ehkä edusta aivan alansa huippua, mutta harva länsimainen verrokki yltää rohkeudessaan samalle tasolle Al-Namroodin kanssa.

8-/10

Kappalelista:

1. Dhaleen
2. Zamjara Alat
3. Hawas Wa Thuar
4. Ejhaph
5. Adghan
6. Ya Le Taasatekum
7. Hayat Al Khezea
8. Ana Al Tughian
9. Alqab Ala Hajar

Click here to view the embedded video.

Kirjoittanut: Miika Hänninen

Olisipa itselläni yhtä paljon luovuutta ja energiaa kuin Pete Ahosella! Sen lisäksi, että hän on yhden lapsen isä, pyörittää hän päivätöidensä lisäksi vielä kolmea bändiäkin! Näistä tällä hetkellä eniten pinnalla on ehkä Burning Point, mutta myös Stargazery sekä Ghost Machinery ovat varsin aktiivisia. Jälkimmäinen julkaisi hiljattain uuden “Evil Undertow” -levynsä, ja pitihän se ottaa kuunteluun. Ainakin itselläni on ollut hieman ikävä Peten vahvaa lauluääntä, vaikka Nitte Burning Pointiin täydellisesti sopiikin. Ghost Machinery onkin tällä hetkellä ainoa bändi, jossa Pete on päävokalistina.

Heti alkuun on pakko mainita, että Ahosen ääni toimii edelleen yhtä loistavasti kuin aina ennenkin. Falsetit kajahtavat todella kirkkaasti, ja laulusoundi tuo ainakin minulle mieleen Ronnie James Dion (R.I.P) parhaat päivät. Tulikin naureskeltua, että jos jätkä olisi aloittanut uransa 70-luvulla, saattaisi hän olla nykyään Dion maineessa. Myös musiikillisesti moni kappale tuo hyvin vahvasti “Holy Diver” -levyn mieleen, vaikka vaikutteita on selkeästi aina speed metalista thrashiin. Ghost Machinerya ei voi syyttää ainakaan  väkinäisestä progeilusta, sen verran suoraviivaista perinnemetallia yhtyeen uusinkin levy edustaa.

Koska Kaaoszinessa on nosteltu hattua viime aikoina enemmän kuin laki sallii, nostan itsekin Ghost Machinerylle kuvitteellista hattuani biisimateriaalin todella kovasta laadusta. Yhtäkään varsinaista täytebiisiä levylle ei ole mahtunut – minulle kun tuppaa kasarimetalia kuunnellessa muodostumaan tietyt suosikit levyiltä, joita sitten tulee jauhettua soittolistalla läpi ja muut unohtuvat täysin. Toki myös “Evil Undertow” -levyltä muutama biisi nousee ylitse muiden, kuten “Go To Hell (That’s Where You Belong)”, loistavan intron sisältävä voimaballadi “No Easy Way Out” sekä Blind Guardianin vahvasti mieleen tuova “The Last Line Of Defence”. Laadun vaihtelu on kuitenkin todella pientä, ja kaikki levyn kappaleet kestävät useammankin kuuntelun helposti.

Varsinaisia heikkouksia levyltä ei löydy kaivamallakaan, mutta aivan kiitettävää arvosanaa en silti pysty “Evil Undertowlle” antamaan. Levy on käytännössä kuultu jo ensimmäisellä soittokerralla, eikä uusia koukkuja löydy tarkemmalla kuuntelulla. Kovin suurta klassikkoarvoa en levyllä näe, mutta eiköhän tätä tule soittimessa pyöritettyä silloin tällöin harvakseltaan vähintään taustamusiikkina. Siihen tarkoitukseen en tällä hetkellä juuri parempaa levyä voisi kuvitella.

8½/10

Kappalelista:

1. Arms Of The Strangers
2. Fatal
3. Kingdom Of Decay
4. Go To Hell (It’s Where You Belong)
5. Evil Undertow
6. Brave Face
7. Tools Of The Trade
8. No Easy Way Out
9. Dead Inside
10. Lost To Love
11. The Last Line Of Defence

Ghost Machinery Facebook

Click here to view the embedded video.

Kirjoittanut: Miika Hänninen

Ulver on käynyt uransa aikana läpi useampia erilaisia musiikkigenrejä sekä tuotantotapoja, eikä yhtye tyydy tälläkään kertaa aiemmin käytettyihin konsepteihin; “ATGCLVLSSCAP”-albumin kappaleet pohjautuvat live-esiintymisissä improvisoituihin sävellyksiin. Varsinainen livealbumi tämä ei kuitenkaan ole, koska äänityksiä on paranneltu ja muokattu studiossa. Kummalliselta kuulostavalle albumin nimellekin on loppujen lopuksi ihan järkevä selitys, kyseessä ovat 12 englanninkielisen horoskooppimerkin alkukirjaimet.

“ATGCLVLSSCAP” on itselleni todella ristiriitainen levy: niin paljon kuin tästä haluaisinkin tykätä, ja osittain jopa tykkäänkin, en kuitenkaan pysty löytämään tämän levyn pohjimmaista pointtia. Lavalla tapahtunut improvisointi tulisi mielestäni jättää lavalle; kappaleet menettävät helposti hohtonsa, jos niitä yritetään väkisin räpöstellä levylle muka jonkinlaiseksi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Kyseiset vedot ovat syntyneet spontaanisti tietyssä tunnetilassa, tietyssä tilanteessa ja tietyn keikan aikana tukemaan valmista kappalemateriaalia. Sama fiilis ei välity enää kuuntelijalle levyltä kuunneltuna, ja näin ollen on todella hankala samaistua kappaleiden välittämään tunnetilaan ilman livetilanteen tuomaa kontekstia.

Levyn valopilkkuja ovat alkupään “Glammer Hammer”, “Moody Stix” sekä “Cromagnosis”. Kyseiset kappaleet ovat aidointa ja parasta Ulveria; yllättäviä, tunnelmallisia ja tarttuvia. Vahvat etnisen musiikin vaikutteet kuuluvat kappaleissa hienosti, ja tuovat mukavan oman lisänsä muutenkin varsin monikerroksiseen musiikilliseen ilmaisuun. Valitettavasti kyseisten kappaleiden jälkeen taso laantuu ns. minimalistiseksi, toisin sanoen latteaksi, tylsäksi ja halvan kuuloiseksi. Esimerkiksi lähes kymmeneen minuuttiin yltävä “D-Day Drone” on niin tuskaisen tympeää kuunneltavaa, että se ei kelpaa edes taustamusiikiksi. Jopa yksi henkilökohtaisista suosikeistani Ulverin tuotannosta, “Nowhere – Catastrophe”, on onnistuttu ryssimään latteaksi remixiksi.

“ATGCLVLSSCAP”-levystä jää päällimmäiseksi kysymykset: Miksi? Mikä tämän levyn pointti on? Siihen minulla ei ole vastausta,  ehkä en edes halua tietää. Ennemmin unohdan tämän levyn, toivoen parempaa tulevaisuutta aiemmin niin tasalaatuiselle yhtyeelle. En halua kuvitella, että tämä olisi jokin uusi linja Ulverille. Kokeellisuus on ihan mukavaa joskus, mutta tällaiset kokeilut voisi jättää suosiolla tekemättä. Korkeintaan neljän biisin EP:n tästä materiaalista olisi saanut aikaiseksi, mutta kokopitkänä levynä tämä on lähinnä kidutusta. Ei pysty, ei kykene.

4½/10

Kappalelista:
1. England’s Hidden
2. Glammer Hammer
3. Moody Stix
4. Cromagnosis
5. The Spirits That Lend Strength Are Invisible
6. Om Hanumate Namah
7. Desert/Dawn
8. D-Day Drone
9. Gold Beach
10. Nowhere (Sweet Sixteen)
11. Ecclesiastes (A Vernal Catnap)
12. Solaris

Kirjoittanut: Miika Hänninen

Eagles-yhtyeen perustajajäsen ja laulaja-kitaristi Glenn Frey menehtyi maanantaina viikkoja jatkuneen sairastelun aiheuttamiin komplikaatiohin. Frey oli kuollessaan 67-vuotias, ja ehti toimia rumpali Don Henleyn kanssa perustamassaan yhtyeessä usean vuosikymmenen ajan. Eagles julkaisi Facebook-sivuillaan koskettavan muistokirjoituksen, joka sisältää “It’s Your World Now” -kappaleen sanoitukset yhtyeen 2007 julkaistulta “Long Road Out Of Eden” -albumilta . Voit lukea kirjoituksen tästä:

It is with the heaviest of hearts that we announce the passing of our comrade, Eagles founder, Glenn Frey, in New York City on Monday, January 18th, 2016.

Glenn fought a courageous battle for the past several weeks but, sadly, succumbed to complications from Rheumatoid Arthritis, Acute Ulcerative Colitis and Pneumonia.

The Frey family would like to thank everyone who joined Glenn to fight this fight and hoped and prayed for his recovery.

Words can neither describe our sorrow, nor our love and respect for all that he has given to us, his family, the music community & millions of fans worldwide.

Cindy Frey | Taylor Frey | Deacon Frey | Otis Frey
Don Henley | Joe Walsh | Timothy B. Schmit | Bernie Leadon | Irving Azoff

“It’s Your World Now”
Written by Glenn Frey and Jack Tempchin
From the Eagles’ Long Road Out of Eden album

A perfect day, the sun is sinkin’ low
As evening falls, the gentle breezes blow
The time we shared went by so fast
Just like a dream, we knew it couldn’t last
But I’d do it all again
If I could, somehow
But I must be leavin’ soon
It’s your world now

It’s your world now
My race is run
I’m moving on
Like the setting sun
No sad goodbyes
No tears allowed
You’ll be alright
It’s your world now

Even when we are apart
You’ll always be in my heart
When dark clouds appear in the sky
Remember true love never dies

But first a kiss, one glass of wine
Just one more dance while there’s still time
My one last wish: someday, you’ll see
How hard I tried and how much you meant to me

It’s your world now
Use well your time
Be part of something good
Leave something good behind
The curtain falls
I take my bow
That’s how it’s meant to be
It’s your world now
It’s your world now
It’s your world now

Click here to view the embedded video.